Takapihan tokoilua

October 27th, 2007

Tänään tokoiltiin koiruuksien kanssa Hauholan koulun kentällä. Otin Ruutin kanssa vähän seuraamista, se poikitti ja kävi tosi kuumana, mitä ei yleensä tee. No saipahan sekin vähän omaa touhua.
Rommin kanssa otin seurauttamista. Aluksi oli taas ääretön piippaus ennen kun jaksoi keskittyä. Vähitellen rupesi jo keskittymään. Sen kyllä huomaa, että  kun palkkana on namit, kontakti on jotain aivan muuta kuin hyvä. Otin vielä liikkeestä seisomista. Seuraamisesta pysähtyy ihan kivasti, mutta vapautuksen jälkeen, ottaa aika monta askelta ja yleensä vielä kääntyy muhun päin. Täytyy ottaa nyt supertoko-treenit kun kerta sinne Oulun kokeeseenkin tuli ilmottauduttua.

TREENIT/ PAIKKA:raunioetsintä/ Kivimäki
KELI: hämärä
HARJOITUS:vahvistetaan hajustetulla alueella toimimista, kiintorulla kaulassa ja irtsarit maaleilla 
MAALIMIEHET: 4 yhtä aikaa + 1 erikseen
PIILOASENNOT/-PAIKAT:avopiilot
PALKKA: nagei ja lihapullia. Maalimiehet palkkaa, kun koira tulee liina perässään ja käy maaten
KOMMENTTI: Huippuhyvät treenit. Rommi tarkkoi piiloja, muttei ottanut kiintorullaa turhan takia suuhun

Tänään saatiin raunioilla pelastustreenit aikaiseksi. Meillä oli vierailevia tähtiä myös Oulusta. Koska Oulun koe peruuntui testaajan sairastumisen takia, päätin sitten oikein kunnolla kokeilla koiraa ja laittaa sen kiintorulla kaulassa, kuitenkin irtsarit maalimiehillä, etsimään hyvin hajustetuilla raunioilla. Rommi teki kovin töitä ja tarkkoi piiloja välillä tuli luokse ja jatkoi työskentelyä. Kaikki ilmaisut menivät hyvin, Rommi otti itsarit kaikilta paitsi Petriltä, josta otti kiintorullan. Olin huipputyytyväinen Rommin toimintaan. Harmi, että kokeet jäivät tältä syksyltä.

Tänään hakuiltiin PK-porukalla Kierolanmäentien levikkeen kupeessa. Otin kuitenkin Rommille partiointitreenin, kun ollaan menossa sinne pelastuskoirakokeisiin.Tehtiin treeni irtsareilla ja niin, etten tiennyt piiloja.
Rommi lähti taas vauhdikkaasti etenemään ikään kuin pistolla, sitten kun huomasi, että olinkin etenemässä  toiseen suuntaan tuli takaisin ja jatkettiin partioinnilla. Ekalta maalilta se tuli kiintorulla suussa. Maalimies oli maannut kivenkolossa sellaisessa asennossa, ettei irtsaria heti näkynyt, päätti Rommi ottaa omansa.  Loput 2 se sitten ilmaisi irtorullilla. Mitään ongelmaa ei ollut missään, vaiheessa; koira meni tosi mukavanoloisesti. Sitä vaan tässä vaiheessa vähän ennen koetta onnistuneiden treenien jälkeen rupeaa pelkäämään niitä virheitä niin paljon, että mielummin jättää treenailut minimiin.  Treenikuvia tulossa myös galleriaan.

Käytiin tänään Kaisan kanssa touhuilemassa koiruuksien kanssa lauantaipäivän kunniaksi.  Käytiin tekemässä Kierolanmäen mutkaan kolme esineruutukaistaletta.  Ekana vietiin Rommin kanssa yhdessä esine alueen takarajalle.  Rommi lähti hyvin etenemään lähetyksestä, mutta noin 30 metrin jälkeen rupesi jäljestäen jatkamaan matkaan tuloksetta. Rommi palasi ja lähetin uudelleen, tälläkään kertaa se ei edennyt takarajalle asti.  Kaisa kävi näyttämässä Rommille esinettä, mutta vieläkään Rommi ei mennyt riittävän pitkälle. Lähdin kulkemaan Rommin mukana takarajalle päin.  Lopulta homma tuotti tuloksen ja esine nousi. Lähdin juoksemaan ulos ruudusta esine pysyi suussa ja tuonti onnistui loppuun asti. Otettiin vielä   samalla kaistaleella samaan paikkaan Kaisan viemä sama esine. Nyt esine nousi hyvin ja tuli aina minulle asti. Seuraavalla kaistaleella toimittiin samoin, että Kaisa vei esineen takarajalle niin, että Rommi näki. Taas koira lähti hyvin 30 metriin, jonka jälkeen yritti tallausjälkien avulla löytää esineelle. Kerran jo näytti, että se löysi, tuli kuitenkin tyhjin hampain takaisin. Kaisa kävi uudestaan näyttämässä ja vihdoinkin Rommi singahti suoraan aina takarajalle asti, mistä sitten löysi esineen. Noin 5 metriä ennen eturajaa esine kuitenkin tippui suusta ja Rommi huomasi asian juostuaan jo muutaman metrin. Hölmistyneenä se rupesi etsimään uudestaan, kun ei löytänyt, kutsuin sen takaisin ja lähetin uudelleen. Esine löytyi ja tuli perille asti. Otin vielä Urhon ja Oilin treenin jälkeen Rommille esine-etsinnän viimeiselle kaistaleelle. Kaisa vei esineen taas takarajalle. Koira lähti hyvin ja eteni perille takareunalle, muttei löytänyt. Päätin, että kokeilen lähettää vielä uudelleen, ennen kuin käsken Kaisaa taas näyttämään esinettä uudelleen. Koira kesti uudelleen lähetyksen ja tällä kertaa esine löytyi ja tuli mallikelpoisesti aina minulle asti.  Vaikka treenit eivät menneetkään täysin virtaviivaisesti, Rommista näkyi, että se teki koko ajan työtä.  Se pysyi hyvin kaistaleella eikä lähtenyt muualle. Osa meidän kaistaleista oli syvyydeeltään kyllä yli sen 50 metrin ja aikaisemmissa treeneissä syvyyttä ei ole ollut ehkä kuitenkaan tarpeeksi, siksi koira pinkaisi sinne 30-40 metriin eikä sen kauemmaksi.  Pitää jatkaa harjoittelua ja laittaa kaistaleille syvyyttä yli 50 metriä, jolloin vahvistetaan koiran toimimista takarajalla. Kaiken kaikkiaan ihan positiivinen mieli jäi treenistä.

Metsäreissun ja Kaisan piknik-tarjoilun ( suppilovahveropiirakkaa ja kahvia mmm) jälkeen mentiin vielä Hevossuon kentälle ottamaan vähän tokoa ja leikkimistä. Seurautin Rommia, jonka jälkeen tuli patukkapalkka. Lyhyen revittelyn jälkeen passivoiduin koiran viereen ja patukka putosi aika pian Rommin suusta. Käskin Rommin maahan otin lelun heiluttelin sitä ja heti kun koira otti minuun kontaktin vapautin koiran tarraamaan kiinni uudestaan. Taas patukan irrotus tuli suht nopeasti, sitten käsky maahan ja samat temput ennen vapautusta. Revin Rommin kanssa tällä kertaa hiukan pidempään ja se näkyi myös siinä, että viimeisellä kerralla irrottaminen kesti pidempään. Kun patukka vihdoin tipahti rauhoittelin vielä koiraa ja vein sen rauhottuneena autolle.  Olipa kiva nähdä, että Rommin  sai loppuen lopuksi aika helpolla rauhalliseksi. Pitää muistaa jatkaa tätä harjoittelua.

Kaisa oli ottanut mukaansa megakokoisen noutokapulan. Kokeilin, että ottaisko Rommi sen suuhunsa. Heitin kapulan ja päästin koiran vapaaksi sinne se sinkosi perään ja yhtään empimättä otti suuhunsa. Siinä me sitten juostiin kilpaa Rommin kanssa kenttää ympäri pojan kantaessa ylväänä kapulaa. Koira oli niin tohkeissaan kapulasta, että  se oli sitä mieltä, ettei se halua luopua  tästä uudesta esineestään. Rohkaisin Rommia tuomaan sitä ylös rintaani vasten, ja kyllä se luovutus sitten onnistuikin ilman ongelmia. Harjoteltiin vielä muutaman kerran noutona ja lopuksi edessä istumista kapula suussa. Ne sujuivat ihan kivasti. Otettiin lopuksi vielä koirille ryhmäpaikallaanolo. Laitoin  Rommin reunaan, koska Kaisa kuskasi yksitellen koiransa paikalle. Ryhmäpaikallaanolo sujui kaikilta varsin mallikelpoisesti ja Rommi kesti hyvin paineen, että vieressä muita koiria tuodaan ja viedään eri aikaan makuulle ja autoon. Kaiken kaikkiaan oikein kiva fiilis jäi tänään treeneistä.     

Niin tämä elämä meitä heittää, että paluu tänne Kajaaniin tuli nopeammin kuin osasin ajatellakaan. Tällä sitä nyt sitten ollaan oltu jo parisen viikkoa.

Sitten koiramaisiin kuulumisiin. Käytiin Ruutin kanssa siellä silmälääkärissä ja tutkimustulos tuli minulle pienenä shokkina. Silmä, jota hoidettiin aikaisemmin värikalvontulehduksena on sokea. Verkkokalvo on irtautunut koiran kohelluksissa, eikä asialle voi tehdä enään mitään, mikä toisi näön takaisin. Ruutin käyttäytymisesta ja toiminnasta ei kyllä huomaa, että mitään olisi vialla, muiden aistien ja toisen silmän kompensaatio toimii niin hyvin, että ilmeisesti se ei älyttömän paljon koiraa haittaa. Niin ja terve silmä peilauksessa osottautui olevan priimakunnossa. Meillä on sovittu silmäkontrolli Oulussa reilun viikon päästä, jonka jälkeen sitten selviää, kuinka tästä eteenpäin. Samalla tehdään Rommille viralliset silmänpeilaukset, jotka on aina vaan jääneet ja jääneet.

Rommin kanssa treenilöt ovat sujuneet ihan kivasti. Ilmoitin sen lokakuun viimeisenä viikonloppuna Oulussa pidettäviin pelastuskoirien hakukokeisiin sekä päivä-, että pimeäosioihin.
Täällä Kajaanissa ollessamme ollaan ehditty ottaa sekä PK- että pelastushakua. Muutamissa viime kiintorullatreeneissä Rommi teki sen, että tullessaan mun luokse, otti tyhjästä rullan suuhunsa muutamaa metriä ennen luoksetuloa. Luulenpa, että kuukauden takaiset paineet raunioilla tulla ilman löytöä mamman luokse ovat syynä näihin turhiin rullan suuhun nostoihin, kun koiruus on yrittänyt miellyttää äiskää.

Viime keskiviikkona meillä oli Mainuan koululla sotakoirakouluttaja Teija Viljamaa pitämässä luentoa ja käytännöntreenejä aiheesta saalisvietti. Saatiin hyviä vinkkejä ja neuvoja. Meidän leikki sinäänsä oli hyvää, mutta kestoltaan patukkarepiminen voisi olla lyhyempikestoisempi ja intensiivisempi. Rauhanvaihe-harjoittelua pitäisi ruveta tekemään taas lisää. Rommista huomasi, että toisessa rauhanvaiheessa(seuraaminen, patukkapuru välissä) se tuli jo nojaamaan itse mua vasten ja irrotus patukasta kävi nopeammin. Kuumakallesta lähti aika paljon turhia kierroksia pois ekan rauhanvaiheen jälkeen; täytyy varmaan  sitten kokeissa  tehdä rauhanvaihe, ennen tottiskentälle menoa.  

TREENIT/ PAIKKA: maastoetsintä/ Teerivaara
KELI: pimeä, tuulinen 
HARJOITUS:kokeenomainen treeni
MAALIMIEHET: 3 yhtä aikaa
PIILOASENNOT/-PAIKAT:istuvat ja makaavat
PALKKA: nagei ja lihapullia. Maalimiehillä ei purkkeja etukäteen. Palkkasivat kun annoin purkit näytöllä.
KOMMENTTI: Huippuhyvät treenit. Pitää miettiä etsintäsuunnitelma hyvin kokeessa, ettei aika ylity

Viime torstaina saatiin sitten oikeestaan ekaa kertaa kunnon pelastushakutreenit aikaseksi. Meitä oli 6 koirakkoa treeneissä. Pelastuskoiraimmeinen Terhi oli meidän treeneissä suureksi avuksi, hänellä kun on kokemusta sekä pk- että pelastuskoiratouhuista. 
Kerroin Terhille meidän valeilmaisuepisodin ja hän oli sitä mieltä, että ei anneta koiralle mahdollisuutta tehdä niin, eli maalimiehet menivät piiloon irtsareiden kanssa.  Laiton Rommille kuitenkin kiintorullan kaulaan, mutta kiristettynä niin, ettei se pysty ottamaan sitä. Muutoin treeni suoritettiin kokeenomaisesti, kolme maalia 120 x150 alueella ja aikaa 20 min.

Lähdin Rommin kanssa kiertämään aluetta ja noin puolessa välissä ekaa sivua koira irtosi, jolloin tiesin, että nyt ollaan hajulla. Pysähdyin odottamaan, koira juoksi mun luokse rulla suussa. Niin ja nimen omaan se kiintorulla, mitä sen ei pitänyt pystyä ottamaan suuhun.  häkellyksestä huolimatta otin koiran liinaan ja mentiin näytölle ja sieltähän se maalimies löytyi. Rommin käyminen piilolla oli tapahtunut niin nopeasti, ettei Kaisa ollut edes huomannut, minkä rullan koira otti. Homma jatkuin, lähdimme kiertämään uudelleen rajoja. Rommi pinkaisi kerran  noin puolessa välissä takarajaa, mutta palasi ilman rullaa jatkoimme kierrosta. Toista sivurajaa kuljettuamme Rommi pongasi Petrin. Tällä kertaa mamma sai tuliaisena irtorullan. Taisi olla valkoinen irtsari helpommin havaittavissa, kuin Kaisalla ollut ruskea läpyskä. Etsintä jatkui eturajalla.  Jossain vaiheessa lampun valokeila osui heijastimiin ja huomasin, missä viimeinen maalimies oli.  Kysyin Terhiltä, mitä tällaisessa tilanteessa saisi tehdä.  Lähdin kiertämään maalihenkilöä noin. 15 metrin säteellä. ja kun osuttiin kohtaan, mistä tuuliavut tuli, Rommi pinkaisi maalille ja otti kiintorullan suuhunsa. 
Harjoitus sujui Rommi osalta paremmin kuin olin ikinä kuvitellut. Mitään turhaa touhotusta ei tullut ja koira toimi hyvin.   Ainut asia, mitä pitää miettiä on tuo etsintäsuunnitelma. Meillä meni 17 minuuttia etsintään ja jos en olis nähnyt viimeisen maalimiehen heijastimia, tuskin olisin lähtenyt halkaisemaan aluetta siitä kohden. Pitää varmaan ottaa siksakkina koealue läpi ja edetä reippaasti. Terhin mielestä meillä ei ole mitään hätää ilmaisun kanssa, kunhan vaan alue saadaan määräajassa haravoitua.