Viikko on vierähtänyt aivan huomaamattaan kiireen keskellä. Soda on ollut päivähoidossa Jyrkin kotona beagletyttöjen seurana ja ilta-ajat opetusten lomassa on touhuiltu jotain pientä, rauhottumista, istumista, liikkeenvaihtoja istu-ylö ja tavattu paljon ihmisiä. Pikkukoira on kyllä varsinainen tapaus; menee reippaasti joka paikkaan ja pussailee ihmiset mennen tullen. Toki luonnettakin löytyy:ensimmäiset päivät neiti piti melko kovaäänistä protestia, jos joutui olemaan eri kerroksessa. Aikansa huudettua kyllä rauhoittui. Sama toistui illalla sänkyyn pääsyn kanssa ja autossa häkissä olon. En olisi kyllä uskonut, että pienestä koirasta voi lähteä niin kova ääni!!! nyt yöt sujuvat ääneti ja automatkat myös ja kotona pystytään olemaan eri kerroksissa ilman kummempia protesteja.
Viikonloppuna oli äidin synttärit ja talo oli täynnä vieraita,Soda pääsi hurmaamaan ihmisiä. Ehdittiin me viikonlopun aikana tehdä myös parit jäljet molempina päivinä ja kun pikkulaku tajusi homman jujun, ei sitä meinannut saada pois jäljeltä.
Tänään on aloitettu naksun opetus, tehty kontaktia ja kanniskeltu metallinoutokapulaa. Pitää varmaan keksiä muitakin noutoesineitä, pikkulikan treenattavaksi. Kengät, kynät, paperinpalat ja käsineet näyttävät nousevan maasta aivan luonnostaan.