Juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna päätimme Maijan kanssa lähteä vuorostaan Ruotsin suunnalle elämysmatkailemaan. Kohteena Pohjois-Ruotsi ja siellä Jällivaara. Vaalan kohdalla pojat olivat jo pistäneet ranttaliksi; Jekku oli repinyt häkkinsä peitteen ja Rommi jäykistele takana ja rähähti Jekulle. Me vedettiin jarrut pohjaan ja koitettiin järjätä pientä pesäeroa pojille tilkitsemällä tavaroita  väliin.
Suhteellisen rauhallisesti päästiin Ruotsin puolelle ja emännäthän kirmasivat heti shoppailemaan eläinkauppaan ja Iittalan outlet-myymälään. Matka jatkuin kohti pohjoista ja illan suussa saavuimme perille. Meille oli annettu ohjeeksi soittaa majapaikkaan, kun ollaan perillä parkkipaikalla niin meitä tullaan hakemaan.  Soiton jälkeen jäätiin odottelemaan noutajia. Itikoiden määrä oli sen verran kohtuullinen, että päätimme Maijan kanssa vähän lisätä varustusta. Kun mä vielä vaihtelin vaatteita Maija huutaa parkkipaikan toisesta päästä, että Jekku tulee, fleksi katkesi. Mä en tietty tajua tehdä mitään, ennen kuin näen Jekun, joka tällää täysillä Rommin takapäähän. Harmittavaa Rommin kannalta oli, että se oli käskyn alla ja tuli yllätetyksi. Mä pidän Rommia sylissä ja yritän estää sitä puremasta Jekkua ja Jekku roikkuu Rommin takapäässä. Mä ehdin jo hetken aikaa pelätä, että nyt se koira tuli kastroitua, niin tiukalta näytti Jekun ote takapäästä.  Kun Maija ehti paikalle saatiin elukat irti toisistaan ja tarkistettiin tilanne. Mitään sen vakavampaa onneksi ei sattunut, Jekku oli tällännyt takapäähän, mutta karvoihin. Reikiä ei siis tullut, mutta kamala säikähdys. Kun tästä oltiin ehditty hetkinen toipua ja mä pukea loput vaatteet päälle, metsän siimeksestä lähti hiippailemaan 4 huskyn utelias lauma. Mä heitän paniikissa Rommin autoon peläten uusia tilanteita. Kohta koirien perästä saapuu iloinen emäntämme, joka kehoittaa meitä laittamaan raskaimmat tavarat läjään, että hänen apulaisensa tietää, mitä ottaa mukaan, kun tulee mönkkärillä parkkipaikalle. 
Matka majapaikallemme siis ei ollut ihan muutama kymmenen metriä;sitä saatiin taittaa suuntaansa reipas kaksikilometriä. Rommi rimpuili fleksinsä kanssa aluksi sinne ja tänne ja majapaikan emäntä sanoi, että päästä toki se vapaaksi, jos tahdot. Pienen mietinnän jälkeen näin tein ja vähäisen jäykistelyn ja häntä tötteröllä juoksemisen jälkeen Rommi kirmasi kuin viimeistä päivää huskyjen kanssa.  Koira näytti mitä onnellisimmalta juostessa kavereiden kanssa, mutta ulkoasu näytti vähitellen kaikelta muulta kuin mitä seuraavana päivänä näyttelyyn menevän koiran kuuluisi.  Rommi oli mahanalusia ja koipia myöten yltä päältä paksussa  kurassa, mutta hauskaa oli. Naureskelinkin, että  vain harva näyttelyihminen  valmistelee tällä tavalla koiraansa näyttelyä edeltävänä päivänä!!!!
Parin kilometrin tarpomisen jälkeen kuulimme kaukaa yhden koiran ulvonnan. Se oli ilmeisesti haistanut vieraat tulijat. Kun tähän ulvontaa yhtyi miltei sata muuta koiraa, tunnelma oli todella ennenkokematon. Tuli eittämättä sellainen fiilis, että tuonne ei ole kyllä vähässä kummassa menemistä...menimme kuitenkin ja vastassa oli todentotta satapäinen huskylauma, osa häkeissä hurjasti haukkuen, osa ketjuissa syöksyjä meitä kohden tehden ja osa vapaina uteliaasti tutustellen. Sisäänpääsy talolle oli siis aika kaoottinen ja aika epäreilu meidän koirille, jotka joutuivat joka suunnalta tarkastelun kohteeksi.
Sisällä meitä odotti oikein kodikkaat huoneet ja sydämellinen emäntämme tarjoili meille mehua ja kertoi koiristaan. Mä pääsin vielä mukaan ruokkimaan viisikuukautisia koiranpentuja.
Koska mökki oli todellinen erämaja, ei sähköt toimineet ja vedentulo oli myös kortilla. Mutta se ei meitä haitannut, hampaat pestiin sillä vedellä mitä oli ja peseytymistä säästeltiin seuraavaan päivään.  Ensimmäisenä näyttelypäivänä oli vuorossa Rommi ja kun mentiin kehän reunalle ihmettelemään, selvisikin,että koko paikalla oleva belgiporukka oli suomalaisia koirineen. Siitä kehän laidalta sain rekrytoitua Rommille Salosen Piian esittäjäksi. Ja loistavasti se menikin, Rommi seisoi nätisti, antoi miestuomarin Locodi Zsoltin (Romania) kopeloida oikein kunnolla. Ainut vaan, että Rommia ei oikein saatu liikkumaan näisti, kun olin esittänyt Piian nartun juuri ennen Rommia,ja koska jouduttiin vaihtamaan lennosta Rommi hinkusi kovasti mun perään. Esiintymisen lisäksi näyttely meni muutenkin kivasti, Rommi sai sertin ja Cacibin ja tuli samalla niin Ruosin kuin Pohjoismaiden valioksi!!! Käytiin taas pyörähtämässä isossa kehässä ilman sijoittumista.
Näyttelyn jälkeen ajoimme takaisin majapaikan parkkiselle, josta taas taapersimme muutaman kilsan mökille. Siellä oli vastassa emäntämme ja muurikkapannulla tehty jauhelihapata. Ja kylläpä vaan maistui hyvälle syödä ulkona pitkän päivän päätteeksi. Uni tulikin silmää jo hyvissä ajoin ja seuraavana aamuna oli siten aikanen nousu, kun piti pakata kaikki tavarat mukaan sillä tarkoitus oli startata kohti Kajaania suoraan näyttelystä.  Aamupalan jälkeen hyvästelimme emäntämme ja sata kämppistämme. Yksi tosin lähti saattelemaan meitä aina autolle asti.  
Näyttelypaikalla oli sama hulina kuin edellisenä päivänä. Jekku ja  Maija kävivät kehässä, mutta tällä kertaa tuomari, ei ymmärtänyt Jekun kauneutta (tai pitää sanoa komeutta, kun puhutaan urhoista :) ) ja tuloksena oli EH. Vaikkei meille siis ihan jättipottia tullutkaan niin ainakin sellainen matka kokemuksena, jota harvoin pääsee kokemaan. Ja jos jotain positiivista yritettiin hakea, niin päästiin aikaisin lähtemään, mikä tiesi sitä, että ehdimme vielä Haaparantaan tuhlailemaan. Kajaaniin saavuttiin sunnuntaina illansuusta melko uupuneina, mutta myös onnellisina. Reissu oli kaikkiaan oikein mukava, kiitos matkaseuralaisillemme, Maijalle ja Jekulle!!!!