Tänään päästiin Rommin kanssa pitkän tauon jälkeen pelastushommiin. Ja tietenkään ei alotettu vaatimattomasti vaan saatiin heti kunnon etsintä eli kartta käteen ja suunnistaja mukaan ja eikun alueelta etsimään kahta kadonnutta lenkkeilijää. ( Alla kartta ja syherö, kuinka lopulta päädyimme maalimiehille. )

Rommi merkkasi vahvasti alarinteen, joten sitä kautta yritettiin ratkaista sijainti. Hajut olivat ilmeisesti painuneet rinnettä pitkin alas. Mulla meinas jossain vaiheessa loppua jo usko kesken, kun oltiin rämmitty lähes 2 tuntia, eikä koira näyttänyt merkkauksen jälkeen mitään selviä viitteitä, että olisi hajulla. Epätoivo meinas jo iskeä ja mä manasin päässäni,että tällaista se on tällasen toimintakyvyttömän koiran kanssa, että se paineistuu, kun mitään ei tapahdu ja lopettaa etsimisen kesken. Onneksi mun negatiivissävytteiset mietteet osoitautuivat täysin vääriksi: Kun Rommi lopulta sai hajun kaikki sujui käsikirjotuksen mukaan ja Rommi sinkosi kadonneiden lenkkeilijöiden luo, haki rullan ja lähti innolla näytölle.  Olipa kiva huomata, että motskaria riitti Rommilla loppuun asti.