TOKOKOE

Sunday, November 18th, 2007

Tällaista tumpelointiahan se vaan on, kun ei ole koskaan kunnolla koiran kanssa kisannut. Täytyy varmaan vaan hakea kisailemalla sitä suoritusvarmuutta itselle ja koiralle. Toko kun on NIIIIN pienestä kii…

Eilen käytiin sitten viimeisissä pallohallitreeneissä ennen koetta. En ottanut mitään ihmeellistä; vähän seuraamista, muutaman liikkeestä seisomisen ja paikalla makuuta. Sain vielä pari miestä tekemään luoksepäästävyysharjoituksia. Ihan kivasti sujui, yhtään pöhähdystä ei kuulunut. Toivottavasti sama homma käy kokeessa.

Maanantainen Ruutin kanssa tehty Oulun reissu lääkäriin sujui ongelmitta. Menin junalla, kun tuo keli ei ole ollut mikään ihanin. Ruuti nukkui molemmat matkat ja käyttäytyi  kunnialla muutenkin. Silmästä oli lähtenyt pahin tulehdus pois. Harmi kyllä se verkkokalvo on irti; sitä vaan ei viimeeksi näkynyt tulehdukselta. Kortisoneja ruvetaan nyt ajamaan nopeammin alas, kun alunperin oli tarkoitus, koska tulehdus silmässä on selvästi parempi. Toivotaan, että sitä myöden myös meidän elämä alkaa vähitellen normalisoitua. About kuukauden päästä mennään seuraavan kerran tarkastukseen. Silmänpaineet olivat 13/9.

Niin se aika vaan kuluu ja toko-koe lähestyy.  Tästä syystä otin Rommin kanssa eilen muutamaan otteeseen kotipihatokoa. Ihan kivasti tekee ja nyt huomaa, kun on namit palkkana niin  seuraaminenkaan ei ole ylitiivistä ja kiihkeää.
Tänään käytiin pitkästä aikaa Paavolassa. Otin siellä hyppyä, koska sitä ei olla päästy treenaamaan  aikoihin.  Hypyt meni ihan o.k. Tehtiin Hanna-Mrin kanssa Paavolan alaspäinviettävälle kentälle vielä tallattu esine-ruutu. Hanna-Mari kävi viemässä esineen niin, että Rommi näki. Kun lähetin, koira sinkosi perille, mutta jostain syystä ei meinannut löytää. (Taisi käydä aika kieroksilla ennen lähetystä, eikä oikein keskittynyt hommaan). Hanna-Mari kävi näyttämässä takakulmassa olevaa esinettä uudelleen. Sitten koira meni ja haki esineen (hansikas) hyvin. Seuraavasta esineestä sai  myös näkölähdön. Kun lähetin, koira ampaisi vauhdilla taakse, mutta lähti oikeaan takanurkkaan. Lähetin sitä vielä pariin otteeseen ja taas sama homma. Meille jäi arvoitukseksi, mitä siellä oli, mikä veti Rommia puoleensa. Kolmannelle esineelle saatiin taas näkölähtö. Rommi teki useamman turhan piston mennen oikeaan takakulmaan. Siirsin lähetyspaikkaa hiukan ja lopulta koira meni minne pitikin. Vaikka touhu oli kamalaa söhellystä, eikä sujunut niin virtaviivaisesti, kuin olisi pitänyt, olin tyytyväinen, että Rommi irtosi aivan perille asti, eikä jäänyt siihen 20-30 metriin ja palannut takaisin ja ettei turhautunut vaan meni aina perille, vaikka jouduin lähettämään sen useaan otteeseen "tyhjälle". Voihan se olla, että kuvio on vielä niin epävarmaa ja uutta, että vaatii Rommilta pientä sulattelua. Liivien pukeminenhan on Rommille meinannut aikaisemmin pelkästään sitä, että lähdetään hakemaan äijiä. Otin Rommin kanssa lopuksi vielä muutaman hypyn. Hypyn ja seiso-käskyn jälkeen tulin  koiran viereen ja odotin muutaman sekunnin ennen palkkaamista. Pylly ei mennyt alas, jes. Huomenna mennään sitten Ruutin kanssa Ouluun silmäkontrolliin. Toivotaan, että tilanne on parempi, kuin pari viikkoa sitten.  

Lähdin tänään Hanna-Marin kanssa tekemään Rouvankankaalle pikku PK-hakutreenit. Hanna-mari meni about 70metrin päähän lähetyspaikasta ja kun päästiin Rommi, se pinkaisi suoraan maalille aivan kuin se ois saanut näkö, ym lähdön. Toi mulle irtorullan niin kun pitikin. Seuraava nosto meni kans yhtä vauhdikkaasti: lähetin koiran ja se ampaisi kuin viimeistä päivää tuoden vuorostaan kiintorullaa mulle. Ei taaskaan mitään ongelmaa. Rommi oli hieno poika. En tiedä, onko kysymys kelistä (about 0 astetta ja lunta), että hajut liikkuu hyvin vai mistä, että koira näytti olevan heti hajulla.
Ruutin pissauskuvio on hiukka parempi.  Päivän on pysynyt kuivana, eikä ulosvietäessä rynnännyt suoraan puskan juurelle vaan jopa ryhtyi leikkimään remmillä. Toivotaan, että tilanne on menossa parempaan.

Tänään pyörähdettiin Rommin kanssa pallohallilla touhuilemassa. Hyödynsin kanssaurheilijoita ottamalla näyttelytreenaamista. Jostain kumman syystä Rommi urputti Hanna-Marille, kun se tuli ekaa kertaa kohden. Päästi siis semmoista epäuskottavaa murinaa, jota se päästään, kun sitä ärsyttää jokin, ilman mitään syytä tai uhkan tuntemista. Myös takalistoa se oli hiukan laskemassa. En tiedä ahnehdinko liikaa, kun yritin tehdä homman vapaassa hihnassa, jolloin Rommi ei saanut multa apuja.  No Helena ja Päivi leikki vielä meille tuomaria, ja kopelointi sujui ilman minkäänlaista ongelmaa. Ei urputusta eikä kasaan vetämistä, vaikka löysällä remmillä mentiin.
Kun Kaisa saapui paikalle, tein Rommin kanssa kisamallisen tokotreenin. Kaisa toimi meille liikkeenohjaajana ja tuomarina. Ihan kivasti Rommi teki töitä, mitä nyt välillä kontakti hukkui Urhoon. Pitää toivoa, että en möhli itse kokeessa. Siitähän se on oikeestaan kiinni, että mä jännityksissäni teen jotain pöljää tai jätän tekemättä normaaleja juttuja. Koemaisen suorituksen jälkeen tehtiin vielä muutamia täyskäännöksiä. Niistä löytyy videonpätkä galleriasta.  
Kotona jatkuu pissasouvi Ruutin kanssa. Päivät se on pystynyt pidättelemään suht hyvin, kun sitä  on viety 2 tunnin välein ulos. Sitten kun tuun kotiin, niin jo on tunnin välein pissat lattialla, jos en ole ollut viemässä aikaisemmin pihalle.  Toivotaan, että tilanne alkais vähitellen helpottaa…

Ei olla sitten pariin päivään tehty mitään koirien kanssa, kun on ollut muita menoja. Ruutin tila on ennallaan tai oikeestaan pahempi. Koiraa pitää viedä puolen tunnin välein ulos, mikäli haluaa, ettei tule mitään sisälle.  Jossain välissä täytyy munkin nukkua ja käydä töissä, eli olemme joutuneet turvautumaan sanomalehtiin. Muutoin kun olen kotona vien Ruutia ulos 15 -30 minuutin  välein pissalle. Niin ja sitä tavaraa riittää…  Tänään tosin kortisoni-annos puolittuu, eli toivotaan, että se vaikuttaa myös tuohon virtsaamiseen.
Rommin kanssa harrastettiin tänään taas takapihantokoa. Otin taas seuraamisen hiomista eli puolikkaalla askeleella (välillä jopa muutamalla, wou) edettiin. Seurautin lopuksi vähän pidempään tehden paljon käännöksiä molemmille  puolille. Paikka säilyi suht hyvin, koira jopa välillä tuli takana, kun odotti sitä palkkaa taakse. Otin myös liikkeestä seisomista, nyt ei mitään ongelmia. Luoksetuloa  hinkattiin sillä sivulle-käskyllä. Tuli vähän vinoon, mutta tarkkoi itse. Viimeiset luoksetulot olivat jo ihan mukavanoloisia ilman turhia korjaamisia. Kaikesta päätellen koira kuitenkin nautti tokoilusta.

TREENIT/ PAIKKA:pelastushaku/Pöllölaakso
KELI: ei tuulta, muutama aste pakkasta
HARJOITUS:vahvistetaan ohjaajan toimintaa  alueen haravoimisessa
MAALIMIEHET: 4 yhtä aikaan
PIILOASENNOT/-PAIKAT:avopiilot
PALKKA:lihapullia. Palkka mulla, tulee, kun saavun ja annan maalihenkilölle
KOMMENTTI:  Rommi teki kivasti töitä.
Tänään oltiin saatu muutama vieraileva tähti mukaan treeneihin. Saatiin siis taas oikein hyvät ja maalimiesrikkaat treenit aikaiseksi. Kun kerta ne kokeet peruuntui, ei mulla oikein tullut mieleen, mitä erityisesti haluaisin treenata. Meinasin aluksi, että oltais etsitty tyhjää ja sitten lopuks ois ollut maali, mutta päädyin kuitenkin ottamaan  kunnon etsinnän, koska kerrankin oli niitä maalimiehiä ja vielä kaiken lisäksi vieraita. Rommi teki mukavannäköisesti töitä, ei irtaantunut turhaa, ( pyöri noin 10 metrin säteellä minusta)  mutta kuitenkin irtosi hyvin, kun sai hajun. Kaikki ilmaisut sujuivat hyvin:otti irtorullan kaikilta muilta patsi Pasilta. Sillä oli irtorulla kasvojen kohdalla, joten Rommi päätti paremmaksi ottaa oman rullansa. Etsinnän jälkeen tehtiin vielä pienet näyttelytreenit. Helena toimi ensin tuomarina katsoen koiran hampaat ja kopeloiden muuten. Homma sujui tosi hienosti. Hieman Rommi painautui mua vastaan, mutta ei missään vaiheessa vetänyt itseään kasaan, vaan seisoi täysin omilla jaloillaan. Päivin kanssa homma sujui myös ongelmitta ja viimeisellä lähestymisellä Rommi oli löysässä hihnassa eikä siis ottanut tukea minusta.

Menin eilen poikien kanssa treenailemaan pallohallin parkkikselle Kaisan lauman seuraksi. Ruutin kanssa harjoiteltiin ohituksia eli toisten koirien siedätystä. Mua ja Kaisaa nauratti Ruutin toiminta: olen nimittäin hyvin painokkaasti sanonut moneen otteeseen, että Ruuti ei voi sietää muita koiria ja sen kanssa ei voi mennä minnekään julkisille paikoille. No Ruutihan käveli ja ohitti sekä Urhon, että Ruutin perään piippaavan Oilin aivan kuin muut koirat olisivat pelkkää ilmaa hänelle. Harjoitusta vaikeutettiin, että ohitukset tulivat lähempää ja yllättäen kulman takaa. Silloinkaan Ruuti ei tehnyt elettäkään rähisemisen aloittamiseksi. Seurautin ja leikitytyin vielä Ruutia.
Rommin kanssa otettiin taas vähän pallitarkastusta. Kaisa sai kopeloida ihan kunnolla, eikä koira vetänyt itseään kasaan. Olen mäkin ollut tyhmä, etten ole Rommin kopeloimista aktiivisesti treenannut, näköjään vähäisellä sörkinnällä saadaan ihmeitä aikaan. Hinkkasin Rommin kanssa hieman puolen askeleen -kolmenaskeleen mittaisena seurautamista. Eli toisin sanoen sitä oikeaa paikkaa yritettiin hakea. Lopuksi otettiin Kaisan avustuksella puolenkymmentä vientiä. Kapulana se kova muovinen pötkylä. Oikein mukavaa touhuilua poikien kanssa.
Vähemmän mukavaa touhua oli sitten luvassa torstainvastaisena yönä: Ruutin kortisonilääkityksen takia seisoskelin melkein yhteensoittoon puolikahteen asti ulkona koiraa pissattamassa. Annoin viideltä aamulääkkeet, jotta ehtisin pissattaa koiraa useamman tunnin vielä ennen töihin tuloa. Soitin Akuuttiin jasanoivat, että näinkin vahva reaktio on mahdollista. Nyt ei auta sitten kuin vain yrittää kestää ja toivoa, että tilanne paranee vähitellen.