Kesän perinteikkäälle näyttelyreissulle, eli erkkariin lähdettiin tänäkin  vuonna.  Lauantai oli mitä ideaalein kesäpäivä Kangasalla. Lakuja oli ilmoitettu ruhtinaallisesti 25 kappaletta näyttelyyn. Rommin tullessa arvosteltavaksi, seurasin kehää hyvältä etäisyydeltä jännittynein mielin, kun tuomari moneen kertaa kävi uudestaan ja uudestaan katsomassa Rommia edestä päin vakavin ilmein. Kun arviostelu kesti ja kesti, melkein jo luulin, että koirassa on jotain tosi outoa, kun niin kovin syynäsi. Pitkän piinan jälkeen Rommi lähti arvostelusta vaaleanpunaisen nauhan kanssa. Sitten avo-luokan sijoituksiin. Tuomari juoksutti ja vaihteli koirien paikkaa, Rommi pysyi koko ajan ensimmäisenä ja lopulta valittiin luokkansa parhaimmaksi.  Sitten vielä kaikki erin saaneet valkattavaksi tuomarin eteen ja vielä juoksuksi. Rommi säilytti edelleen paikkansa ykkösenä ja  valittiin urosten parhaaksi. Valinnan jälkeen tuomari oli ylistänyt esittäjälle Rommia maasta taivaisiin; koira oli kuulemma melkein täydellinen: kauniit pienet korvat, upea rakenne ecc... Kasvattajaryhmässä Rommi oli serkkutyttösten kanssa kehässä ja arvostelun jälkeen Marie-France Varlet kävi halaamassa ja antamassa poskisuudelmat Irmalle, oli miltei liikuttunut tämän ryhmän tasosta. ROP-kehässä saatiin sitten serkkutyttö Sigge eli Valkohampaan Fata -Morgana vastaan ja tällä kertaa voitto meni Siggelle. Ja mikä upeinta Siggestä kruunattiin lopulta BIS1 -koira! Lakuilla meni isossa kehässä muutenkin upeasti: yksikään ei jäänyt viimeiseksi: Bis2-pentu ja -junnu, bis1-käyttökoira, bis3-kasvattaja!
Vielä ennen ison kehän alkua  lakujen tuomari Marie-France Varlet tuli erikseen pyytämään, että saisi Rommin ja Siggen kuvattavaksi; oli ilmeisesti todella mieltynyt kumpaankin koiraan. Sitten vielä toinen erikoistuomari Michel Griol  tuli "tuplahandlaamaan"  Rommia  nessupakettia heitellen. Kovasti tämä lakukaksikko aiheutti keskustelua  näissä ranskalaistuomareissa. Muistikohan Griol Rommin 2005 kesän Ranskan erikoisnäyttelystä, jossa valitsi silloin Rommin vsp:ksi, mene ja tiedä.
Tällä kertaa erkkari ei siis mennyt ihan niin  kuin vuosi sitten, mutta tottakai  olen tosi tyytyväinen tulokseen ja onnellinen Siggen puolesta. Ja mikä parasta mamman pikku mussukka esiintyi edukseen: seisoi kauniisti ja liikkui myös hyvin, eikä saanut mitään mölykohtausia. Kiitokset taas Serenalle ja Marjalle esittämisestä!