Vuodattaminen on ollut pidemmän aikaan jäähyllä, mutta nyt kun treenitouhut ovat heränneet kunnolla eloon on aika ryhtyä kirjoittamaan tarkemmin.
Kevättalvi hurahti kamalaa vauhtia ohi. Toki kaikkea pientä ehdin aina muiden kiireiden välissä touhuta Sodan kanssa. Tyttöstä on kasvanut melkoinen pikkunainen, jota koonsa puolesta voisi kutsua joksikin ihan muuksi; On koirvia, on koipia. Soda on siis tällä hetkellä melko koominen honkkeli ja vaikutelmaa lisää turkittomuus, joka saa neidin pienet korvat näyttämään vieläkin suuremmilta. Kommentteja on tullut, pupu-Jussista kenguruun. Aikaa typy tarvinnee kehittyäkseen, mutta kyllä se mun silmään on ihan hauskannäköinen pakkaus.
Treenirintamalla ollaan päästy ihan hyvään alkuun lelupalkkauksessa ja nyt olen vähitellen viemässä palkkausta myös liikkeisiin. Leikki on tullut paremmaksi viime päivien aikana ja kunniakierrokset yksin lelun kanssa ovat vähentyneet. Tekemisen intoa on myös jollain tavalla tullut lisää.
Hakuiluhommat ovat myös alkaneet kohtuu mukavasti. Ollaan tehty hajuhakuja ja ainakin nyt näyttää, että typy on päässyt jyvälle nokan käytöstä. Sodasta ihmiset ovat ihania, joten ollaan päästy alussa siinä mielessä helpolla. Hajuhakuja vaan lisää ja sitten tarkotus ryhtyä nostattamaan tyttöä. On se niin outoa, kun on koira, jota voi nostattaa ja nostattaa, eikä sillä kilahda yli. Tässä joutuu todella miettiin koiran palkkausta ja motivointia uudella tavalla, kun on tottunut siihen, ettei koiraa uskalla nostatta yhtään liikaa. Kunhan mä vain osaisin vedellä vieläkin tehokkaammin oikeista naruista palkkauksen kanssa.
Käytiin Sodan kanssa leireilemässä kasvattajan (siis Valkohampaan) porukassa. Hakuilun, agin ja tottiksen lisäksi Soda sai ajaa 350 metrin mittasen metsäjäljen kaikkine keppeineen. (Sodahan oli siis tehnyt pentuna muutaman takapihan makkarajäljen viime syksynä ennen tätä jälkeä.)  Tepan ohjastamana mentiin jäljelle ja mä olin yllättynyt, miten taitava pikkukoira voikaan olla; siellä se meni pitkin jälkeä kyselemättä, että mitä tehdään, eikä mun tarvinnut seurata merkkejä, kun koira osas itte muuttaa suuntaa kulmissa. Loppujäljestä se merkkas jo kepitkin. Vähän kyllä iski jäljestyskärpänen!!!!