En oikein meinaa uskoa todeksi,että pikkutyllerö on ollut jo neljä viikkoa Suomessa. Aika on hurahtanut hirvellä vauhdilla siinä kun olen ihastellut uutta perheenjäsentä. Toki osa menee varmaan pentuhössötysen piikkiin, mutta on se silti mainio tyttö!!!Se on paikassa jos toisessa kotonaan, pussaa ihmiset ja haastaa toiset koirat leikkimään.

Viikko sitten oltiin pelastuskoiraporukan kanssa leireilemässä ja tyttö seurusteli siellä toisten koirien ja ihmisten kanssa, eikä  ollut missään kohtaan huolissaan, vaikka mua ei ollut paikalla. Jälkiä päästiin leirillä ajamaan muutamat ja tyttö ei ollut moksiskaan vaikka vieressä aidan toisella puolella hurahtelivat autot 80km/h -tuntinopeudella ja pihapiirissä ihmiset juttelivat omiaan. Metsän puolella käytiin myös syömässä maalimiesten luona kanaa ja hirvenlihaa ja riemu oli suuri, kun ihminen ja eväät löytyivät.
Leirillä Soda kuuli ekan kerran  myös ammuntaa. Toki reagoi aluksi kun ihan viereen tultiin pamauttamaan, siinä se katteli, että mitä tapahtuu ja missä ja jatko sitten omassa hajumaailassaan  nuuskuttelemisiaan.

Elukkalääkärivisiitti leirinjälkeisenä maanantaina meni myös hyvin:Soda tutkittiin läpikotaisin vakuutusyhtiötä varten ja todettiin terveeksi. Toki lääkärimies sai tuntea typykän sydämmiliset tervehdykset pusujen muodossa tutkimisen aikana ja  ehtipä tyttönen ottaa tirsat tutkimuspöydällä ennen rokotuksia. Tällsia nää on nämä heikkohermoiset ylivilkkaat belggarit :)
Kentällä ollaan käyty leikkimässä, kotona harjoteltu kontaktia, tehty imutusseuraamista, liikkeenvaihtoja ja esineenvaihtoja: Soda on nimittäin sitä mieltä, että kaikki lattialta (ja vähän pöydiltäkin löytyvä) on häntä varten:milloin kanellaan kyniä, milloin haarukoita ja, milloin saadaan hepulileikkikohtauksia oluttölkkien kanssa ja milloin vaihdetaan kenkiä ja torkkupeittoja koiranleluihin.